Näkyykö tehovalvonta arjessa?
Aamuruuhkassa vilkkuu sininen valo edessä ja poliisi ohjaa autoja pientareelle. Moni miettii, ovatko paperit kunnossa ja onko renkaissa vielä tarpeeksi pintaa. Valtakunnallinen tehovalvonta tarkoittaa poliisin ennalta suunniteltua ja usein etukäteen ilmoitettua valvontajaksoa, jossa keskitytään muutamaan riskitekijään kerrallaan. Tarkoitus ei ole vain sakottaa, vaan nostaa kiinnijäämisriskiä niin paljon, että rutiinit ja ajotavat oikeasti muuttuvat.
Tavallisen autoilijan arjessa tämä näkyy lisääntyneinä puhallutuksina, turvavöiden ja puhelimen käytön tarkkailuna sekä auton kunnon syynäämisenä. Yksittäinen pysäytys vie yleensä vain 5–15 minuuttia, mutta jos auto ei ole kunnossa, seuraukset voivat jatkua katsastusremonteista ajokieltoon.
Mihin poliisi nyt katsoo?
Tehovalvontajaksoilla nostetaan vuorotellen eri teemoja esiin: nopeudet, rattijuopumus, turvavyöt ja kuljettajan ajokunto, mutta yhä useammin myös auton tekninen kunto. Ylinopeudesta seuraava liikennevirhemaksu voi olla noin sadasta useisiin satoihin euroihin, ja reilummasta kaahaamisesta voi seurata ajokielto ja pitkä ajoharrastuksen tauko.
Auton kuntoa katsotaan tehovalvonnoissa herkemmin kuin arkisessa pistotarkastuksessa. Poliisi voi kiinnittää huomiota esimerkiksi renkaiden selvästi kuluneeseen pintaan, halkeilleeseen tuulilasiin, rikkinäisiin valoihin tai roikkuvaan pakoputkeen. Jos vika on selvästi liikenneturvallisuutta heikentävä, auto voidaan määrätä ajokieltoon paikan päällä, jolloin jatkosta pitää sopia hinaus- tai korjaamopalvelun kanssa.
Nopeat tarkistukset kotipihassa
Suuri osa tehovalvonnoissa esiin nousevista vioista olisi voitu ehkäistä viiden minuutin rutiinitarkistuksella. Renkaiden urasyvyyden kannattaa olla käytännössä vähintään noin 3–4 mm, vaikka laki sallisi vähemmän. Jos kulutuspinnan keskiosa on selvästi sileämpi kuin reunat tai vanne on osunut kanttariin, poliisi voi pitää rengasta riskinä etenkin sateella.
Valot on hyvä tarkistaa ainakin kerran kuukaudessa tai ennen pitkää matkaa. Käy kaikki läpi: ajovalot, lyhyet ja pitkät, suuntavilkut, jarru- ja takavalot sekä rekisterikilven valo. Kahden hengen voimin koko rundin saa tehtyä muutamassa minuutissa, ja yksittäinen polttimo maksaa tyypillisesti noin 5–20 euroa. Jos useampi valo on pimeänä, se antaa helposti vaikutelman yleisestä laiminlyönnistä, mikä lisää kiinnostusta muuhunkin tarkastukseen.
Lisäksi kannattaa vilkaista tuulilasi ja pyyhkijät. Laajalle levinnyt halkeama kuljettajan näkökentässä tai pyyhkijät, jotka jättävät raidat, voivat yhdessä pimeän ja sateen kanssa olla syy tarkempaan puhutteluun. Tuulilasin pesunesteen täyttö maksaa yleensä alle 10 euroa kanisterilta ja hoituu parissa minuutissa – mutta tyhjällä säiliöllä ajaminen voi näkyä vaarallisena näkemisen puutteena juuri silloin, kun poliisi mittaa ajokuntoa.
Milloin korjaamolle?
Rajana oman tee-se-itse -huollon ja ammattilaisen välillä kannattaa pitää turvallisuus kriittisissä osissa. Jos jarruttaessa kuuluu vinkuna tai jyrinä, ohjaus tärisee yli 80 km/h nopeuksissa tai kojelaudassa palaa jatkuvasti punainen varoitusvalo, tehovalvonta voi olla vain ajan kysymys – ja pysäytyksessä seurauksena voi olla ajokielto, ei pelkkä huomautus.
Perushuolto jarrujen, nesteiden ja alustanosien tarkastuksella vie korjaamolla yleensä 1–3 tuntia ja maksaa varaosista riippuen karkeasti satasista ylöspäin. Se on silti usein halvempi kuin useiden satojen eurojen sakot, hylätty katsastus ja mahdollinen hinaus, jos poliisi toteaa auton ajokelvottomaksi. Kannattaa myös muistaa, että selvästi laiminlyöty auto voi onnettomuustilanteessa vaikeuttaa vakuutuskorvauksia.